Loppupäivien kuvasaldoa

Tukka lähti

Täs mä mun Keniapeiton alla

Toukka tolleroinen

Martta ja Jumalan käsi

Kookospähkinöitä mulla tässä on

Matkaevääks Black forest kakkua

Huomenna lähtee lento ! Tosi kiva tulla takas Suomeen, mut samalla myös tosi outoo. Huomenna Noora ottaa vie viimosen kerran uudet hiukset :)

Mombasa kuittaa

Moi !
Nyt ollaan lähdössä Mombasasta Nairobiin bussilla. Bussilippujen online varaamisen kanssa oli pientä ongelmaa mutta toivottavasti meille nyt on paikat bussissa. Matka kestää yli 6h. Eilen käytiin rannalla, ni oli ihan sairaan kova tuuli. Ei pystyny oleen. Joten mentiin hienoimman hotellin uima-altaalle lekottelee vikaa kertaa.

Kilifillä, spirulinasmoothie

Poolilla

 Pienet oli aallot. Johtuen jostain intiassa olevasta monsuunista, jonka häntä näkyy täällä

Normipäivä Kilifillä

Kuvia Mombasasta

Privakokin valmistamaa aamiaista terangilla

Verkkoihin oli juuttunu kaks kilpparia, turistit avustamassa

Lisää kuvateksti

Vihdoin kuvia

Mein kuskin vaimo Busiasta

Vihdoin uskals tyttö kätellä ilman itkua

Örkkimörkki

Lake Nakurun kansallispuiston jälkkäribuffetti

 Tääl piti olla flamingoja

Täs me

No more finnish kenian ladies, now turists

Nyt on harjottelu taputeltu ja Busian savimaja on historiaa. Tästä alkaa mein loma. Ollaan nyt Kisumussa ja Topi, Anna ja mein äitit tuli tänne eilen. Heidän reissussa on ollu pieniä vastoinkäymisiä, kuten matkatavaroiden ja Nairobin maksetun hotellivarauksen katoaminen. Tähän pastori vois kommentoida: "But you see, this is kenian life."  Suunnitelmissa oli käydä erityislasten orpokodissa Kisumussa, mutta koska lapsille tarkoitetut vaatteet ja muut lahjoitukset on teillä tietämättömillä, ni jouduttiin peruuttaan vierailu ja mennään sit luultavasti Nakurussa käymään jossain, kuhan ne tavarat nyt ilmaantuis mahdollisimman pian. Loppuviikko ollaan Mombasassa. Sieltä on varattuna mökki meille.

 Näitä me vedetää aina ku on mahdollisuus

 Fresh fruits breakfast

Topi, Anna, Ritva, Kaisa, Marsa, Norsu

Täs mä twix pirtelön kaa

Heipsula veikkoset!
Viime viikolla päästiin tutustumaan kenialaiseen poliisityöhön ihan läheltä kun päädyttiin tekemään rikosilmoitusta meiltä useaan otteeseen kadonnesta rahoista. Vierailu oli kyllä ihan jännä kokemus, pikkuisen erilainen paikka verraten suomalaiseen poliisiasemaan. Ei siis sillä, että olisin joku vakkarinassu Suomen poliisiasemilla ja jotenkin tuntisin ne tosi hyvin. Joitain eroavaisuuksia voi kuitenkin ihan bongata. Teknologia ei valitettavasti ole vielä tavoittanut tätä poliisiasemaa, joten ilmoituksen otti vastaan kynä ja vihko kädessä poliisisetä puhkuen oikein suurta intoa tapaustamme kohtaan. En ole itse oikein vieläkään tottunut siihen, että puolen ihmisen kokoisia rynnäkkökonewhatever-aseita (sori matkakamuni kenraali Koskinen sekä pikkuveljeni nk outohyypiö, mutta ei oikeasti mitään hajua mitä ne on) näkyy täälä ihan päivittäin kaduilla kannettavan erilaisten vartioiden yms toimesta. No poliisiasemallahan niitä näky taas pilvin pimein, yksikin mies rapsutteli ohi mennessään reittänsä jollain pikkuisella aseella. Pikkaisella sivuliikkeellä siirryin vähän kauemmaksi. Mukanamme ihanasti apuna ollut ja ennenkin blogissa vilahtanut Suomi-mies (lempinimessä käytetty mielikuvitusta) kertoi että kyllä, ladattuja ne aseet aina on. Hirmu kiva knoppitieto mielestäni. Tosin en ole aivan varma sanoiko hän kuitenkin, että aseissa on luodit sisällä, mutta että ne ei ole varsinaisesti ladattuja. En oikein tiedä noita pumpum termejä niin en ole varppi. Päästiin ilmoituksen jälkeen kuulusteluhuoneeseen, jossa kaikki rikosilmoituksen tekijät istuskelevat kuuntelemassa toistensa kertomuksia. Yksityisyys on yliarvostettua. Asemalla oli myös pidätyssellejä naisille, miehille ja nuorille. Nuorten sellin oven alta näkyi joku pikkuinen käsi ja kuului "mzungu" huutoja, oli inhottavaa ajatella millainen tunne siellä sisällä on olla. Suomi-mies kertoi, että sellit ovat ahtaita, kosteita, pimeitä ja niissä voi olla hyvin monta ihmistä kerralla. Taas mielenkiintoinen knoppitieto. Pyydän siis että äiti, kun tulet tänne noin viikon päästä, ethän tee mitään rikollista. Jos vaan millään pystyt hillitsemään kriminaalimieltäsi. En usko että se selli sopisi sinulle. Kun odottelimme vuoroamme, miesten selliin vietiin isoa joukkoa miehiä, jotka olivat törttöileet ilmeisesti jotenkin alkoholin kanssa. Kaikilla oli vain toinen kenkä jalassa. Kuultiin sen johtuvan siitä, että toinen kenkä täytyy jättää säilöön poliisiasemalle. Molempia ei voi kuitenkaan jättää, sillä jos joku vapautuu aikaisemmin kun toiset, voisi se vapautunut väittää kaiffarin hienompia kenkiä omikseen. Epistähän se olisi. Poliisi kirjoitti rikoskuvauksen käsin ja meidän homma oli mennä viereiseen nettikahvilaan kirjottamaan se puhtaaksi ja tulostaa. Poliisimies ei ollut harmikseni tyytyväinen puhtaaksikirjoitukseni asetteluun paperille, mutta läpi meni. Leimat paperiin ja oltiin valmiita! Poliisi, joka oli taas noin isäni ikäinen, ehdotti että voisin peruuttaa lentoni ja jäädä hänen luokseen. Olen vähän hämmentynyt näistä silver foxien kosinnoista. Kieltäydyin kohteliaasti enkä joutunut pidätysselliin.

Viime viikonloppu oltiinkin Nakurussa pikku lomalla. Oli hauskaa nähdä taas ihan uusi paikka. Lomaan kuului "oikeestitosivähän" shoppailua, kiertelyä ja mm. porkkanakakun syöntiä. Porkkanakakku oli aivan ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n hyvää. Nakurussa olleet Lamkilaiset sen tietää, kiitos vinkistä!! Mietin sitä porkkanakakkua varmaan vielä pitkään. Ihan uskomattoman hyvää. En voi edes kuvailla. Okeiokei, se siitä porkkanakakusta.

Meillähän on enää viikko harjoittelua jäljellä! Viikon jälkeen tänne tulee meidän seuraksi kivoja tyyppejä Suomesta. Aikamoisen hieno juttu, tervetuloa!:) Suunnitelmissa on kansallispuistoa ja aurinkoa Mombasassa. Erittäin hyvältä lomaltahan se kuullostaa :)

Ps. Kuvat on taas tyypillisesti satunnaisia räpsyjä päiviltä. Kuvassa myös malariatestauskuvamatskua, ei ollut malaria vaan lavantauti. Rokotus sitä vastaan ei ollut vissiin oikein toiminut. Vähän heikko olo oli pari päivää, mutta onneks on mennyt suunnilleen ohi :) Kuvissa näkyy myös pari otosta kenialaisista kuljetustavoista. Täällähän on ihan normi, että boda bodan päällä kuljetetaan kaikkea viidestä ihmisestä köytettyyn elävään sikaan tai sohvaan. Toinen kuva on takalasin läpi otettu räpsäsy kenialaisesta kylmäketjusta. Noin pienestä kuvasta ei ehkä näy, mutta kuvassa kuljetetaan kalaa auton etupuskuriin köytettynä.

Pps. Ette oikeesti voi edes kuvitella kuinka hyvää se porkkanakakku oli.

Puss och kram!
Martta

Nooran tarina:
Sillon ku Marsa kieri itsesäälissä sohvalla eiku siis oli vatsataudissa (hehe norppa) ni mä lähin ulos leikkiin lapsosten kaa. Meillä on sellanen temppukerho, jonka motto on "can you do this?" Aikamme temppuiltuamme lapset lähti viemään mua naapuritaloon. Siellä mulle esiteltiin saviruukku, joka oli täynnä vaahtomuovin palasia. Ja ruukun pohjalta löytys neljä kanin poikasta. Sain pitää niitä sylissä (onkohan mut rokotettu jänisruttoo vastaan...) Olivat kaks viikkoo vanhoja. Näin myös niien emon, joka tuotiin näytille niinku taikuri nostais kanin hatusta eli normaalisesti korvista roikuttaen. Sitä en huolinu sylkkyyn. Lopulta nää kanit syödään.