Sademetsäilyä

Perjantaina mentii mein priva autokuskin kyydillä Kakamegan sademetsään. Matka kesti yli 3h, ku isäntä tuli myös saattaan meijät, ja hänen piti hoidella matkan aikana erilaisia asioita. Kuten käydä neuvomassa uuden koulun rakentajia, että he ovat rakentamassa koulua paikalle, johon tulee kirkko. Edellisen kirkon oli myrsky tuhonnu. Sademetsässä kierrettiin oppaamme Davidin kanssa neljän tunnin lenkki, yli 20 km (10e). Oli hieno metsä, nähtiin kotiloita, västäräkki ja Jukka Palmuja, niitä huonekasvei. No nähtiin me myös paljon apinoita ja erilaisia lintuja, puroja ja home made siltoja niiden yli sekä "vesiputous", joka mun mielestä oli enemmänki kosken näkönen. Tästä on videoki, joka saadaan blogiin luultavasti vasta 10 viikon kuluttua. Oltiin myös yötä sademetsässä, nukuttii kahden metrin korkeudessa olevassa mökissä, Forest Guest Housesssa. Syötiin lounas, illallinen ja aamiainen metsässä, yhteensä alle 10e per lärvi.

Lauantaiaamuna lähdettiin mopolla Kakamegan kaupunkiin ja sieltä matatulla eli pikkubussilla Kisumuun tapaan muita suomalaisia. Matka kesti about 3h. Perillä mentiin Lonely Planetin opastamaan Green Garden ravintolaan, joka oli meille ihan luksusta (kuten koko muukin big city) tän tuppukyläilyn jälkeen. Martta söi pizzan ja mä kanaa valkosipalitäytteellä ja ranuilla. Valitettavasti ranut eli ranskalaiset jäi syömättä, koska huonosti valmistettu. Mut oli ihana saada pirtelöö ja jälkkäriks friteerattui banaanei ja jäätelöö. Ravintolassa oli sattumalta neljä muutaki suomalaista tyttöä (Helsingistä ja Joensuusta), muutamat sanaset vaihdettiin heijän kaa ja saatiin myös yhen kuskin puhelinnumero, joka heittää keikkaa Masai Maran luonnonpuistossa. Ollaan menossa sinne maybe ens viikonloppuna. Oltiin yötä Miruka hotellissa, ku tiiettii et sie asuu kaks muutaki suomalaista. Yö oli 7,5e per nassu. Oli niin luksusta ku oli posliinipöntöt, suihku ja sähkö. Tosin myös sademetsän majotuksesta löyty ensimmäisenä mainittu, se vaan ei vetäny kauheen hyvin.

Illalla mentiin Jonnan (Kokkolasta) ja muitten suomalaisten yliopiston vuokrakämppään. Oli siisti nähä muitaki suomalaisia ja saaha heiltä vinkkejä, et missä kannattaa käyä, mitä ostaa ja paljon mistäkin kannattaa maksaa. Esim. Privakuskista kotoota sademetsälle ei kannata maksaa 40e per perse. Lähettii tän jengin kanssa länsimaalaiseen kattoterassiyökerhoon, Duke of Breezeen. Se oli siisti mesta. Laajan lukiakuntamme huomioon ottaen haluan lisätä tähän, että emme nauttineet alkoholia Maran kanssa. Yhen aikaan tultiin muitten suomalaisten kanssa hotellille boda bodilla eli mopoilla. Aamiaisella käytiin eilisessä ravintolassa, ja se oli aika floppi. Oltiin ekat asiakkaat ja tarjoilija ei oikein osannu hommaansa. Tästä jatkoimme Masai Markettiin, jossa on about 20 pikkusta kojua ja kaikki myyjät haluaa meijät, eli sisterit omiin kojuihinsa sisälle. Paljon heillä oli kyllä hienoja afrikkalaisia tavaroita myynnissä. Ostin varvassandaalit, korvikset, kukkaron ja käsikorun. Martta osti samat + koristehippo. Sit käytii vie syömässä ja supermarketissa enneku lähettiin matatulla kolmen tunnin matkalle back to home (3,5e). Tää kulkuneuvon on siis pakettiauto, johon on laitettu penkit. Kyljessä lukee, et max 14 hlö, mutta business is bisness ni suurimman osan matkast meitä oli sie 23 henkee. Reput sylissä pönötettii takapenkillä, just ja just pysty tarvittaessa kaivaan repusta puhelimen tai vesipullon, mut siihen se liikkuminen sit jäiki.

Jäätiin pois Mundikassa eli mein kotikylässä. Sovittiin pastorin kaa et lähetään käveleen kotiin päin ja mopokuski ajaa meitä vastaan. No joku meni pieleen, kuskia ei näkyny olleskaa ja me oltiin kävelty aika kauan. Kyseessä on siis suora hiekkatie, jolta pitää kerran kääntyä pienemmälle sivukujalle, jotta pääsee kotiin. Mehän sitte käveltiin aika pitkään suoraan eikä sopivan tuntusta pikkukujaa löytyny. Käännyttiin ympäri ja sit mentii vaa ees taas ja kysyttii vastaan tulijolta, että tietääkö ne missä the pastori asuu, no eihän kukaan tienny, koska tässäkin pikkukylässä asuu varmaa Lahden verran ihmisiä. Pari kotipolttosiaki nauttinutta herraa tuli vastaan, selvittiin niistä onneks. Päivä alko kääntyyn iltaan ja aurinko laskeutumaan. Sit onneks yks naapurin nainen tuli vastaan ja ohjas meijät kotiin just enneku pimee tuli.  Tämä oikean tien löytymättömyys johtu siis siitä, että ollaan aina ennen tultu kyseinen matka mopolla. Oli kyllä mukava päästä takas kotifarmille. Tosin meijän poissaolon aikana oli ollu pikku sadekuuro, joka oli tullu heinäkatost läpi ja kastellu kaikki mein kamat. Joten isäntäperhe oli pessy kaikki mein vaatteet (paitsi rinkkojen sisällä olleet) ja kengät. Seinille oli aseteltu valkoset pitsikankaat, valoa tuomaan ja moskiittoja karkottaan. Myös katto oli saatu korjattua loppuun.
Maanantaina päästiin vähän lähemmäs varsinaista työharjottelua, ku käytiin kotikäynneillä tapaamassa kolmee mein koulun oppilasta. Mukana oli siis kaks sisarta Small Homesta (kaavut päällä, huivit päässä ja ristit kaulalla) ja Krisse herra. Oli mahtava nähdä kyseiset oppilaat ja heidän ympäristönsä eli perheet ja kotiolot. Eräässä ei niin varakkaan tuntuisessa perheessä meille tarjottiin maissipapumassaa ja puuroa. En jääny hirveesti mauilla mässäileen, mutta kyllä tällänen ruoka ravintoarvoillaan voittaa riisin ja rasvassa paistetun kaalin. Toisessa kodissa meille tarjottiin soodat (niinkuin täällä on vähän turhan usein tapana t. Never limua in da Suomi) ja "muffinsit", jotka on siis tehty perus vaaleesta leipämössöstä ja lisätty sokeria. Näitäkin tarjotaan usein. Näiden tapaamisten jälkeen käytiin meille uudessa löydössä eli isossa supermarketissa, Yako Martissa, ja mä vähän hurrasin ku näin et sieltä saa jäätelöö. Ostettiin vihot, koska tähän asti on ollu aika noloo tehä mustiinpanoja tabletilla... Löyty myös kuuppa suihkuun ja ahh jogurttia kylmähyllystä. Samassa kompleksissa on myös automaatti, josta voi nostaa rahaa Visalla sekä kampaamo, jossa käyn ottaan letit luultavasti torstaina. Täällä kaikkien paikallisten naisten hiukset on letitetty tai jotenki kieputettu. Meki halutaa sellasseet, ni ei tarvi pestä hiuksia. Hygienia täällä on muuteki oman postauksensa arvonen. Ja mulla ois ihan hirveesti kirjotettavaa mein blogiin, mut vähän raskata skriivaa tabletilla, varsinki ku en osaa käyttää tätä es vie kunnolla.

Tiistaina käytii lataa lisää nettiaikaa Martan tablettiin. Se ei ollukkaan ihan helppo juttu, koska Safaricomin äijät tais nähdä tabletin ekaa kertaa elämässään. Meijät vietiin takahuoneeseen ja sit vie toiseen takahuoneeseen odotteleen, mutta lopulta saatiin taas nettiaikaa. Ostettii 3 gigabittiä, makso 20e, ja toivottavasti se kestäis vähintää kaks viikkoa.

Vartin puhelu Keniasta Suomeen kustantaa meille reilu 5e. Tekstarin (sellanen joka on max yhden viestin mittanen) lähettäminen kustantaa meille 0,1e Ehdotuksia halvoista tavoista soitella otetaan vastaan.

Paahtavan kuumin terkuin Noora

Ps. Jos jollain siellä Suomessa on ylimäärästä rahaa, niin täällä olis paljon rahotusta tarvitsevia kohteita. Kuten suomalaiskenialainen vapaahetoistyöjärjestö KenFin Bridge, jolta loppuu Suomen ulkoministeriön rahotus vuoden loppuun mennessä. Sit olis pastorin kirkko, jonka rakentamiseen tarvittais rahaa. Ja koulun oppilaista jokainen tarvis varmaan apua, mutta tässä mainitsen yhden. Nuori poika tarvis 100e, jotta pääsis kurkun kuvaukseen, ja saatais selville syy hänen syömisvaikeuksiinsa.

Kuvia ei ole, koska mun tabletilta en pysty lisäämään kuvia tänne. Kuinka voi olla näin vajaa systeemi?!?!?!?!!!!!

Jambo!
Nämä päivät on mennyt ympäristössä seikkaillessa, swahilia opiskellessa ja toimistolla oleskelussa. Ollaan myös kovasti yritetty vakuuttaa niitä paria natiaista että ei olla ihmishirviöitä, mutta jotenkin meidän ihananananana luonne ei ole niitä vielä vakuuttanut. En voi usko sitä todeksi. Ollaan saatu myös ensimmäisiä maistiaisia kenialaisesta aikataulusta. Eilen menimme reippaasti ponnarit heiluen toimistolle puoli yhdentoista tapaamiseen. Kuitenkin ilmeisesti meidän kello on jotenkin ihan eri ajassa kuin kenialainen kello, sillä vielä yhden aikoihin odottelimme isäntämme saapuvaksi. Kahdelta isäntämme tuli oikein iloisena ovesta ja ihmettele että mehän olemme jo täällä! Mzungukello jotenkin tikittää vähän kiiremmiin ilmeisesti. Tänään meillä oli  tapaaminen harjoitteluohjaajamme kanssa. Isäntämme sanoi että tapaaminen on yhdeksältä, mutta kuulemma jos vartin yli olemme sielä niin se riittää oikein hyvin. Kymmentä vaille yhdeksän olimme taas terhakkaasti odottamassa boda boda kyytiä, istuttiin jo kyytiinkin valmiiksi, kun isäntämme tulee kertomaan että ei mitään kiirettä, hän vasta aloittelee aamupalaa. Emme olleet nähneet häntä aikoihin ja mä jo olin ihan varppi että hän on mennyt toimistolle, ihan varmasti. Lopulta oltiin toimistolla noin kahtakytä vaille kymmenen ja harjoitteluohjaajamme oli paikalla puoli yhdeltätoista. Harjoitteluohjaajallamme olisi pitänyt olla seuraava tapaaminen kymmeneltä, mutta vielä yhden aikoihin hän oli toimistolla meidän kanssamme. On tässä aikataulussa pikkuisen opettelua vielä:D

Eilen olin pikkasen vuoteenomana enkä päässy iltaruualle. Iltaruuaksi oli ollut perunamuusia ja lihaa! Kun kuulin sen Nooralta olis tehny mieli juosta hakemaan kimpale ruokaa, mutta valitettavasti en usko että syöminen olis rehellisesti sanottuna onnistunut. En nyt sit tiedä mitä te sielä oikein kuvittelette, vuoteenomanakin olin hyvin prinsessa eikä mitään ällöttävää tapahtunut. Nii. Noora käski kyllä kertoa, että oli korvaamaton apu tilanteessa. Onneks tänään olin taas täydessä vedossa eikä tarvinnut jatkaa makoilua.

Boda boda reissulla tuuli kovin navakasti, mutta kuskimme selviää säässä kun säässä. Yhtä mallikkaasti ei selvinnyt valitettavasti Nooran lippis, joka lensi puuskassa maahan. Ilmeisesti Kenian liikenteessä ei paljon lentävien lippisten takia pysähdellä, sillä jatkoimme matkaa vaikka Noora vähän vinkkasi kuskille lippiksensä pudonneen. Oli kyllä oikein kiva lippis ja Noora oli aika surullinen menetyksestä. Vink vink äiti ruudun takana, Noora on aika orpona ilman kenialippistä ;)

Ajateltiin perjantaina käydä Kakamega National Forestissa, eli Kakamegan sademetsässä. Sieltä jatkettaisiin lauantaina ehkäpä Kisumuun päin. Tosin suunnitelmat on vähän auki vielä. Peukut pystyyn et reissu onnaa, tää seikkailurambo haluaa sademetsään!

Toivottavasti sielä menee hyvin kaikilla :)

Kuvat on taas vaan läntätty tähän loppuun, jossain vaiheessa opitaan ehkä jotain vippaskonsteja :) Ps. Kaikille jotka on kauhean halukkaana soittamaan tänne (soittakaa nyt edes joku!!! Hehehe) infoamme että 11 minuutin puhelu tulee maksamaan noin 16 euroa Suomesta soitettuna.

Kaikkea hyvää ja paljon sydämiä,
Martta

Heissan!
Kolmas kokonainen päivä Busiassa menossa. Päivät on edelleen hyvin pitkiä johtuen lievästä tekemisen puutteesta, mutta eiköhän tää tästä ala rullaan kun tottuu rytmiin. Eilen käytiin ensimmäistä kertaa Busian kaupungissa joka oli suhteellisen iso. Mentiin sinne boda bodalla eli ns moottoripyörätaksilla. Kuski oli hyvä ja matkustaminen boda bodalla oli siistiä, mutta liikenne täällä on kyl niin villi länsi että ei mitään rajaa :D kävelijät, pyöräilijät, autot ja muut kaikki samassa läjässä ilman mitään kaistoja ja usein ilman mitään liikennesääntöjä ainakin näin meijän vinkkelistä katsottuna. Pyöräilijät ohitetaan niin läheltä että omat housunlahkeet viistää pyöräilijän tarakkaa. Ohittaminen tapahtuu ihan mistä mahdollisesta rakosesta tahansa ja huokaisen vaan helpotuksesta ettei itse tarvitse olla ajamassa.... Varsinkaan surullisella r.i.p fiestalla. Äiti, älä kysy oliko kypärää. Kaupungilla käytiin ostamassa vettä ja hedelmiä. Tavattiin myös parit isäntämme kaverit, jotka osoittautui varsinaisiksi hupiveikoiksi ja lungeiksi kaiffareiksi. Noora olis saanu hyvän miehen Suomeen vietäväksi, tosin ilmeisesti avioero olis tullu heti Suomen rajojen sisällä.

Perheen lapsista kaksi pienintä pelkää meitä edelleen. Yritetään olla ottamatta sitä kovin henkilökohtaisesti kun heti meidät nähdessään lapset juoksevat itkien karkuun. Olis aika vinkeää nähdä millaisina kalpeina mörköinä he meidät näkevät :D No ehkä pikkuhiljaa he tottuvat meihin :) vähän vanhemmat lapset ja aikuiset ihmiset suhtautuvat meihin uteliaasti ja ystävällisesti. Tosin joskus tuntuu hivenen koomiselta, että joku saattaa esimerkiksi lopettaa työnsä siihen paikkaan vain tuijottaakseen meitä kalpeita kummajaisia. No pikkuhiljaa me varmaan tullaan osaksi tätä paikkaa ja ihmiset tottuvat meihin. Niin kun isäntämme sanoo "soon you'll be Finnish-Kenyan ladies!". Step by step.

Nukun kyllä täällä ihan älyttömän hyvin. Tosin en ole aivan varma johtuuko se alitajuntaisesta pelosta että joudun menemään yöllä vessaan jos herään. Oli kuin vaan niin ainakin tosi levännyt olo on kokoajan, vaikka öisin jossain lähellä pauhaa jonkun farmibaarin musiikit läpi yön. Svengaten uneen.  Me lähdetään varmaan vähän tutkimusmatkaileen käppäillen ympäri Busiaa kohtapuoliin, jos löydettäis jotain seikkailuja.

Meillä on vähän kuvien liittämisongelmia, saa nähä saanko tähän alle laitettua mitään vaikka onkin varsinainen high tech- mara.

Luin uutisista että Suomessa on lämmin, jee! Pitäkää hyvä sunnuntai :)

Martta

Ekat päivät

Keskiviikkona lähdettiin ysiltä Lahdesta ja torstaina oltiin 11 aikaa Keniassa, Kisumussa. Meillä oli kolme eri lentoo, vaihto (Burger king) ja Nairobissa. Pastori tuli meitä vastaan tyttären tyttärensä ja kuskin kanssa. Sit käytiin supermarketissa, ostaa vessapaperit, pesuaineita, vettä ym. Ja käytiin tapaamassa pastorin isää sairaalassa. Se oli kokemus itsessään, mutta jouduttii myös kätteleen kaikkia muita sukulaisia, jotka hengas sie. Kyllä siinä kävi mielessä, että mitkä sairaudet tarttuu hengitysteitse ja onneks oli käsidesiä mukana. Tästä suoraa mentii syömään. Ruokana oli valkosta massaa, joka on tehty maissista, lihaa ja vihreetä lehti silppua. Liha oli tosi hyvän makusta ja oikeestaan kaikki, koska oli ihan törkeä nälkä. Lehtisilppu näyttää mun mielestä samalta mitä tein pienenä horsman lehdistä ja vedestä. Ja tätä olis pitänyt vetää käsin, mut onneks saatii lusikat ja haarukat. Päivän aikana ajeltiin varmaa neljä tuntia, tiet on tosi huonokuntoisia ja liikennesääntöjä ei oo. Ihan hyvin voi lähtee ohittamaan edellä ajavaa autoo, joka on myös ohittamassa eli kolme rinnan. Lehmälaumaki kulki tien yli. Välillä pilkittiin takapenkillä, koska edellisyö meni koneessa ja kentällä. Vihdoinki si saavuttii mein huudeille eli farmille. Shokki. Olin kuvitellu etukäteen vaik mitä, mut kaikki oli paaaljon enemmän. Vaikee kuvailla, mut kattokaas kuvat.

Täällä farmilla on siis kanoja, lehmiä, vuohia, kissoja, koira ja vauvoja. Ja täällä asuu varmaa joku 10 ihmistä. Ei oikein osaa sanoo et kuka täällä on vaan hengailemassa päivällä. Täs on erilaisia rakennuksia. Päämaja, jossa meille katetaa ruoka, syödää aina kahestaa, sit on eläinsuoja ja huussipeseytymistilacombo ja mein savimaja. Sie on kaks huonetta ja oleskeluhuone. Ei olla vie yövytty sie, koska kattoo piti korjata (heinillä). Nukuttii viime yö taivasalla. Viitsi viiitsi. Yövyttii päämajas ja vedettii sikeitä varmaa 11h. Heti ku pimee tuli 19 jälkeen ni oltii jo sängys. Sit meille tultii ilmottaa et on iltaruoka :D ei tiietty mitää asiasta. No oltii niin väsyneitä, et kieltäydyttii kohteliaasti ja alettii nukkuun. Täällä jengi valvoo yleensä 23 asti. En tiiä monelta olivat aamulla heränneet, mut me noustii ysin pintaa.
Ystävillisin terveisin paras noora
Meillä on ollu tosi tylsää täällä. Harkka alkaa about 8. Pv ja siihen asti tehään (Martta tekee) hankeharjottelua. Muut pesee pyykkiä (käsin), tekee ruokaa, hoitaa eläimiä, lakasee ym. Mut me ollaan leikitty vauvan kaa tai juteltu tyttären tyttären kaa, luettu, kävelty ja täytetty mein vesipulloja. Noora on ottanu kahet päikkärit eilen. Ollaan kyl kysytty et voitaisko auttaa jossain, mut ei mein apuoiein kelpaa. Downshiftataa sitte.

Kyllä meitä tuijotetaan täällä farmilla aika paljon. Kaks about vuoden ikästä taaperoo pelkää meitä, mut puoli vuotias ei pelkää ja sit vanhemmat lapset vaan tuijottaa. Onneks toi yks tyttö hengaa mein kaa, ni saa muutki sit mallia ja uskaltaa ehkä joskus olla mein kaa.

Eilen oli kirkko, mut me ei haluttu lähtee vie tänää sinne. Joku kerta kyl mennää. Tänää pastori kysy et halutaaks lähtee käymää kaupungis, sisimmässämme oltiin et jes jes tottakai, mut vastattiin kohteliaasti et no olishan se kiva, mutta että ihan miten vaan pastorille sopii.Tällasta meillä. Netti toimii suht hyvin. Kaikki kuvat on mein farmilta.

TJ1

Tämä on fysioterapiaopiskelijoiden Martta Keskitalon ja Noora Koskisen blogi, joka kertoo kolmen kuukauden lomasta eiku siis työharjottelusta Kenianmaalla. Kirjotellaa vuorotellen, yhessä tai erikseen tai voi olla että ei kirjotella ollenkaa riippuen netistä. Huomenna lähetään Keniaan, Kisumuun. Bussi lähtee 9.15 Lahden linja-autoasemalta ja Kisumussa ollaan perillä torstaina 11 jälkeen. Kisumusta määränpäähän eli Busiaan on vie noin 200km. Mein host isäntä eli pastori Herbert tulee hakeen meijät lentokentältä. Sittenpähä nähään millanen se mein savimaja oikein on :)
Rokotukset on meningokokkia, lavantautia ja keltakuumetta vastaan. Malarialääkityskin on alotettu ja onneks kummallekkaa ei oo vie ainakaa tullu mitää psyykkisiä sivuoireita.
Ollaan molemmat vedelty viimosia aterioita ja Nooralla on kuvia niistä sen UUDELLA IPAD MINILLÄ (huom. älyaikaan siirtyminen), mutta hän ei osaa liittää niitä vielä tänne, joten ainoo koneella oleva kuva tässä:

Miksi se on väärinpäin, ei tiedä. Mutta oli huono hamppari

Pikkasen kiirettä pukkaa ni ei kerkee jorista enempää, mutta oli pakko saaha tää blogi pystyyn Suomen päässä. Koska Martan kaverit ei tunne Nooraa ja toisinpäin ni loppuun vie kuva