Jambo!
Nämä päivät on mennyt ympäristössä seikkaillessa, swahilia opiskellessa ja toimistolla oleskelussa. Ollaan myös kovasti yritetty vakuuttaa niitä paria natiaista että ei olla ihmishirviöitä, mutta jotenkin meidän ihananananana luonne ei ole niitä vielä vakuuttanut. En voi usko sitä todeksi. Ollaan saatu myös ensimmäisiä maistiaisia kenialaisesta aikataulusta. Eilen menimme reippaasti ponnarit heiluen toimistolle puoli yhdentoista tapaamiseen. Kuitenkin ilmeisesti meidän kello on jotenkin ihan eri ajassa kuin kenialainen kello, sillä vielä yhden aikoihin odottelimme isäntämme saapuvaksi. Kahdelta isäntämme tuli oikein iloisena ovesta ja ihmettele että mehän olemme jo täällä! Mzungukello jotenkin tikittää vähän kiiremmiin ilmeisesti. Tänään meillä oli  tapaaminen harjoitteluohjaajamme kanssa. Isäntämme sanoi että tapaaminen on yhdeksältä, mutta kuulemma jos vartin yli olemme sielä niin se riittää oikein hyvin. Kymmentä vaille yhdeksän olimme taas terhakkaasti odottamassa boda boda kyytiä, istuttiin jo kyytiinkin valmiiksi, kun isäntämme tulee kertomaan että ei mitään kiirettä, hän vasta aloittelee aamupalaa. Emme olleet nähneet häntä aikoihin ja mä jo olin ihan varppi että hän on mennyt toimistolle, ihan varmasti. Lopulta oltiin toimistolla noin kahtakytä vaille kymmenen ja harjoitteluohjaajamme oli paikalla puoli yhdeltätoista. Harjoitteluohjaajallamme olisi pitänyt olla seuraava tapaaminen kymmeneltä, mutta vielä yhden aikoihin hän oli toimistolla meidän kanssamme. On tässä aikataulussa pikkuisen opettelua vielä:D

Eilen olin pikkasen vuoteenomana enkä päässy iltaruualle. Iltaruuaksi oli ollut perunamuusia ja lihaa! Kun kuulin sen Nooralta olis tehny mieli juosta hakemaan kimpale ruokaa, mutta valitettavasti en usko että syöminen olis rehellisesti sanottuna onnistunut. En nyt sit tiedä mitä te sielä oikein kuvittelette, vuoteenomanakin olin hyvin prinsessa eikä mitään ällöttävää tapahtunut. Nii. Noora käski kyllä kertoa, että oli korvaamaton apu tilanteessa. Onneks tänään olin taas täydessä vedossa eikä tarvinnut jatkaa makoilua.

Boda boda reissulla tuuli kovin navakasti, mutta kuskimme selviää säässä kun säässä. Yhtä mallikkaasti ei selvinnyt valitettavasti Nooran lippis, joka lensi puuskassa maahan. Ilmeisesti Kenian liikenteessä ei paljon lentävien lippisten takia pysähdellä, sillä jatkoimme matkaa vaikka Noora vähän vinkkasi kuskille lippiksensä pudonneen. Oli kyllä oikein kiva lippis ja Noora oli aika surullinen menetyksestä. Vink vink äiti ruudun takana, Noora on aika orpona ilman kenialippistä ;)

Ajateltiin perjantaina käydä Kakamega National Forestissa, eli Kakamegan sademetsässä. Sieltä jatkettaisiin lauantaina ehkäpä Kisumuun päin. Tosin suunnitelmat on vähän auki vielä. Peukut pystyyn et reissu onnaa, tää seikkailurambo haluaa sademetsään!

Toivottavasti sielä menee hyvin kaikilla :)

Kuvat on taas vaan läntätty tähän loppuun, jossain vaiheessa opitaan ehkä jotain vippaskonsteja :) Ps. Kaikille jotka on kauhean halukkaana soittamaan tänne (soittakaa nyt edes joku!!! Hehehe) infoamme että 11 minuutin puhelu tulee maksamaan noin 16 euroa Suomesta soitettuna.

Kaikkea hyvää ja paljon sydämiä,
Martta