Sademetsäilyä

Perjantaina mentii mein priva autokuskin kyydillä Kakamegan sademetsään. Matka kesti yli 3h, ku isäntä tuli myös saattaan meijät, ja hänen piti hoidella matkan aikana erilaisia asioita. Kuten käydä neuvomassa uuden koulun rakentajia, että he ovat rakentamassa koulua paikalle, johon tulee kirkko. Edellisen kirkon oli myrsky tuhonnu. Sademetsässä kierrettiin oppaamme Davidin kanssa neljän tunnin lenkki, yli 20 km (10e). Oli hieno metsä, nähtiin kotiloita, västäräkki ja Jukka Palmuja, niitä huonekasvei. No nähtiin me myös paljon apinoita ja erilaisia lintuja, puroja ja home made siltoja niiden yli sekä "vesiputous", joka mun mielestä oli enemmänki kosken näkönen. Tästä on videoki, joka saadaan blogiin luultavasti vasta 10 viikon kuluttua. Oltiin myös yötä sademetsässä, nukuttii kahden metrin korkeudessa olevassa mökissä, Forest Guest Housesssa. Syötiin lounas, illallinen ja aamiainen metsässä, yhteensä alle 10e per lärvi.

Lauantaiaamuna lähdettiin mopolla Kakamegan kaupunkiin ja sieltä matatulla eli pikkubussilla Kisumuun tapaan muita suomalaisia. Matka kesti about 3h. Perillä mentiin Lonely Planetin opastamaan Green Garden ravintolaan, joka oli meille ihan luksusta (kuten koko muukin big city) tän tuppukyläilyn jälkeen. Martta söi pizzan ja mä kanaa valkosipalitäytteellä ja ranuilla. Valitettavasti ranut eli ranskalaiset jäi syömättä, koska huonosti valmistettu. Mut oli ihana saada pirtelöö ja jälkkäriks friteerattui banaanei ja jäätelöö. Ravintolassa oli sattumalta neljä muutaki suomalaista tyttöä (Helsingistä ja Joensuusta), muutamat sanaset vaihdettiin heijän kaa ja saatiin myös yhen kuskin puhelinnumero, joka heittää keikkaa Masai Maran luonnonpuistossa. Ollaan menossa sinne maybe ens viikonloppuna. Oltiin yötä Miruka hotellissa, ku tiiettii et sie asuu kaks muutaki suomalaista. Yö oli 7,5e per nassu. Oli niin luksusta ku oli posliinipöntöt, suihku ja sähkö. Tosin myös sademetsän majotuksesta löyty ensimmäisenä mainittu, se vaan ei vetäny kauheen hyvin.

Illalla mentiin Jonnan (Kokkolasta) ja muitten suomalaisten yliopiston vuokrakämppään. Oli siisti nähä muitaki suomalaisia ja saaha heiltä vinkkejä, et missä kannattaa käyä, mitä ostaa ja paljon mistäkin kannattaa maksaa. Esim. Privakuskista kotoota sademetsälle ei kannata maksaa 40e per perse. Lähettii tän jengin kanssa länsimaalaiseen kattoterassiyökerhoon, Duke of Breezeen. Se oli siisti mesta. Laajan lukiakuntamme huomioon ottaen haluan lisätä tähän, että emme nauttineet alkoholia Maran kanssa. Yhen aikaan tultiin muitten suomalaisten kanssa hotellille boda bodilla eli mopoilla. Aamiaisella käytiin eilisessä ravintolassa, ja se oli aika floppi. Oltiin ekat asiakkaat ja tarjoilija ei oikein osannu hommaansa. Tästä jatkoimme Masai Markettiin, jossa on about 20 pikkusta kojua ja kaikki myyjät haluaa meijät, eli sisterit omiin kojuihinsa sisälle. Paljon heillä oli kyllä hienoja afrikkalaisia tavaroita myynnissä. Ostin varvassandaalit, korvikset, kukkaron ja käsikorun. Martta osti samat + koristehippo. Sit käytii vie syömässä ja supermarketissa enneku lähettiin matatulla kolmen tunnin matkalle back to home (3,5e). Tää kulkuneuvon on siis pakettiauto, johon on laitettu penkit. Kyljessä lukee, et max 14 hlö, mutta business is bisness ni suurimman osan matkast meitä oli sie 23 henkee. Reput sylissä pönötettii takapenkillä, just ja just pysty tarvittaessa kaivaan repusta puhelimen tai vesipullon, mut siihen se liikkuminen sit jäiki.

Jäätiin pois Mundikassa eli mein kotikylässä. Sovittiin pastorin kaa et lähetään käveleen kotiin päin ja mopokuski ajaa meitä vastaan. No joku meni pieleen, kuskia ei näkyny olleskaa ja me oltiin kävelty aika kauan. Kyseessä on siis suora hiekkatie, jolta pitää kerran kääntyä pienemmälle sivukujalle, jotta pääsee kotiin. Mehän sitte käveltiin aika pitkään suoraan eikä sopivan tuntusta pikkukujaa löytyny. Käännyttiin ympäri ja sit mentii vaa ees taas ja kysyttii vastaan tulijolta, että tietääkö ne missä the pastori asuu, no eihän kukaan tienny, koska tässäkin pikkukylässä asuu varmaa Lahden verran ihmisiä. Pari kotipolttosiaki nauttinutta herraa tuli vastaan, selvittiin niistä onneks. Päivä alko kääntyyn iltaan ja aurinko laskeutumaan. Sit onneks yks naapurin nainen tuli vastaan ja ohjas meijät kotiin just enneku pimee tuli.  Tämä oikean tien löytymättömyys johtu siis siitä, että ollaan aina ennen tultu kyseinen matka mopolla. Oli kyllä mukava päästä takas kotifarmille. Tosin meijän poissaolon aikana oli ollu pikku sadekuuro, joka oli tullu heinäkatost läpi ja kastellu kaikki mein kamat. Joten isäntäperhe oli pessy kaikki mein vaatteet (paitsi rinkkojen sisällä olleet) ja kengät. Seinille oli aseteltu valkoset pitsikankaat, valoa tuomaan ja moskiittoja karkottaan. Myös katto oli saatu korjattua loppuun.
Maanantaina päästiin vähän lähemmäs varsinaista työharjottelua, ku käytiin kotikäynneillä tapaamassa kolmee mein koulun oppilasta. Mukana oli siis kaks sisarta Small Homesta (kaavut päällä, huivit päässä ja ristit kaulalla) ja Krisse herra. Oli mahtava nähdä kyseiset oppilaat ja heidän ympäristönsä eli perheet ja kotiolot. Eräässä ei niin varakkaan tuntuisessa perheessä meille tarjottiin maissipapumassaa ja puuroa. En jääny hirveesti mauilla mässäileen, mutta kyllä tällänen ruoka ravintoarvoillaan voittaa riisin ja rasvassa paistetun kaalin. Toisessa kodissa meille tarjottiin soodat (niinkuin täällä on vähän turhan usein tapana t. Never limua in da Suomi) ja "muffinsit", jotka on siis tehty perus vaaleesta leipämössöstä ja lisätty sokeria. Näitäkin tarjotaan usein. Näiden tapaamisten jälkeen käytiin meille uudessa löydössä eli isossa supermarketissa, Yako Martissa, ja mä vähän hurrasin ku näin et sieltä saa jäätelöö. Ostettiin vihot, koska tähän asti on ollu aika noloo tehä mustiinpanoja tabletilla... Löyty myös kuuppa suihkuun ja ahh jogurttia kylmähyllystä. Samassa kompleksissa on myös automaatti, josta voi nostaa rahaa Visalla sekä kampaamo, jossa käyn ottaan letit luultavasti torstaina. Täällä kaikkien paikallisten naisten hiukset on letitetty tai jotenki kieputettu. Meki halutaa sellasseet, ni ei tarvi pestä hiuksia. Hygienia täällä on muuteki oman postauksensa arvonen. Ja mulla ois ihan hirveesti kirjotettavaa mein blogiin, mut vähän raskata skriivaa tabletilla, varsinki ku en osaa käyttää tätä es vie kunnolla.

Tiistaina käytii lataa lisää nettiaikaa Martan tablettiin. Se ei ollukkaan ihan helppo juttu, koska Safaricomin äijät tais nähdä tabletin ekaa kertaa elämässään. Meijät vietiin takahuoneeseen ja sit vie toiseen takahuoneeseen odotteleen, mutta lopulta saatiin taas nettiaikaa. Ostettii 3 gigabittiä, makso 20e, ja toivottavasti se kestäis vähintää kaks viikkoa.

Vartin puhelu Keniasta Suomeen kustantaa meille reilu 5e. Tekstarin (sellanen joka on max yhden viestin mittanen) lähettäminen kustantaa meille 0,1e Ehdotuksia halvoista tavoista soitella otetaan vastaan.

Paahtavan kuumin terkuin Noora

Ps. Jos jollain siellä Suomessa on ylimäärästä rahaa, niin täällä olis paljon rahotusta tarvitsevia kohteita. Kuten suomalaiskenialainen vapaahetoistyöjärjestö KenFin Bridge, jolta loppuu Suomen ulkoministeriön rahotus vuoden loppuun mennessä. Sit olis pastorin kirkko, jonka rakentamiseen tarvittais rahaa. Ja koulun oppilaista jokainen tarvis varmaan apua, mutta tässä mainitsen yhden. Nuori poika tarvis 100e, jotta pääsis kurkun kuvaukseen, ja saatais selville syy hänen syömisvaikeuksiinsa.

Kuvia ei ole, koska mun tabletilta en pysty lisäämään kuvia tänne. Kuinka voi olla näin vajaa systeemi?!?!?!?!!!!!