Fysioterapiaa ja yleistä himpulointia

Heipsan!
Aikamoista, nyt keskiviikkona ollaan puolessa välissä meidän Kenia-aikaa! Nopsaan on yhtäkkiä mennyt aika. Viimeiset kaksi viikkoa on koostunut lähinnä harjoittelusta. Ollaan tavattu muutamaan otteeseen meidän uusi, vaihtunut harjoitteluohjaajakin. Vaihto tuli siksi, koska alkuperäinen harkkaohjaaja katosi yllättäen jonnekkin. Huhu kertoi, että fysioterapeutti olisi saanut uuden homman Nairobista, inhimillistähän se tietenkin vain on, että unohtaa ilmoittaa edelliseen työpaikkaansa että hommat vaihtuu. No kuitenkin, uusi harkkaohjaaja löytyi ja sen kanssa on muutamat tapaamiset jo ollut. Tuntuu että samoista asioista puhutaan, mutta terapiamenetelmät jotenkin kuitenkin pikkusen eroaa Suomesta. Menetelmät ovat lähinnä hieronta sekä meidän tuoma jumppapallo. Jumppapallohan olisikin sinänsä hirmu hyvä väline, mutta menetelmä on lähinnä lasta nilkoista kiinni, pallon päälle kiikkumaan mahalleen/selälleen ja veivataan eteen taakse pää lyöden lattiaan. Terapeutti kuitenkin kertoi, että epileptikolle ei tätä kannata tehdä. Teki mieli sanoa, että ei ehkä kellekään lapselle tarvitsisi tollasta tehdä. Harkkaohjaajaamme nähdäänkin seuraavan kerran parin viikon päästä, joten hyvin itsenäisesti Nooran kanssa terapiat lapsille toteutetaan ja saadaan omat menetelmät valita. Harkka on siis pyörähtänyt käyntiin ja on ollut kyllä kiva juttu!

Viime viikonloppuna pyörähdettiin Kisumussa parin yön (shoppailu) lomalla. Taas vaikka mitä härpäkettä tietenkin löyty. Oikeasti suurimman osan pystyi perustella ihan järkihankintana, tiedoksi epäilijöille. Ei ihan kaikkia, mut melkein. Suurimman osan. Ehkä. Tällä viikolla sain myös päivän piristykseksi kosinnan oikein charmantilta isäni ikäiseltä herrasmieheltä. Kuulemma hänellä ei ole vielä valkoista vaimoa, joka on hänestä kovin harmillista. En kehdannut kysyä kuinka monta vaimoa hänellä oli entuudestaan. Kieltäydyin vain kohteliaasti tarjouksesta.

Viikonloppuna käytiin syömässä Busiassa ravintolassa, jonka omistaa Nooran salikaiffari Extreme Fitness Centeriltä (on muuten tosi extreme paikka, myös telttasauna löytyy). Hetken aikaan siinä pöydässä sitten jotain pölöteltiin kun seuraan liittyy omistajan serkku. Yllätykseksi tämä rupeaakin suomeksi meidän kanssa keskustelemaan, oli kuullut viereiseen pöytään että ollaan Suomesta. Hetken aikaa taas kerkesin miettimään että mitäköhän sitä on tullut taas pölöiltyä kun ajattelee aina ettei kukaan täällä kuitenkaan ymmärrä mitä puhun (usein myös vaikka puhuisin englanniksi tai yrittäisin kiswahilia hehe). Mutta siinä me sitten rupateltiin miehen kanssa suomeksi pitkät keskustelut, hän oli opiskellut viisi vuotta Rovaniemellä kansainvälistä kauppaa. Tämän parivaljakon oikeasti se pöllömpi puolisko (vaikka viime blogiteksteistä yrittää väittää muuta) kenraali Koskinen väläytti ja vastaili aina sulavasti englanniksi, kunnes lopulta tajusi että kaiffari oikeasti puhuu ihan sujuvasti suomea.. Mutta hyvät oli keskustelut ja oli oikein iloinen veikko! :) Sunnuntaina yritettiin päästä tutustumaan Busian vankilaan, mutta valitettavasti kävi ilmi että sinne ei kuitenkaan kaksi suomityttöä vaan kävele sisään. Harmillista. Kyseltiin jopa bodaboda kuskilta, jos hänellä olisi kaiffari sisällä ja päästäisiin tapaamisen varjolla sisälle katsomaan paikkoja :D Kuski vastasi että ei ole enää. En kysynyt lisäkysymyksiä, vaikka mieli teki. Tappion nielleenä suunnattiin taas hotellille ottamaan aurinkoa ja uimaan. Melkein laitoin aurinkorasvaa.

Eilen tein ensimmäisen kerran ruokaa kaasukeittimellä, voihan siitä vähän ylpeillä näin kuuden viikon ruuanlaittotauon jälkeen. Meillähän ruoka kuuluu savimajan vuokraan niin ruuanlaitto ei  oikein ole meidän heiniä täällä. Mitenkään makuelämykseksi sitä eilistä ruokaa ei voi valitettavasti mainostaa, mutta letut oli hyviä.

Tämä viikko onkin harjoittelun kannalta hivenen lyhyempi, sillä lähdetään Nooran kanssa Ugandaan torstaina! :) Ugandahan on tuossa meidän ihan naapurissa ja tällä kertaa ajateltiin mennä sinne ihan laillisesti, ei vaan rajan yli vahingossa hiipparoimalla niin kuin viimeksi... Tiedossa on mm. raftingia! Huippua!! (Jos ei pudota paatista). Uganda-reissu kestää lauantaihin ja sijoittuu pääasiassa Ugandan toiseksi isoimpaan kaupunkiin, Jinjaan.

Kuvat blogitekstiin on vähän sattumanvaraisia valokuvia päivien varrelta. Toivottavasti etenkin Lahden rakas remonttiväki huomioi kenialaiset rakennustelineet muutamissa kuvissa, älkää ottaako mallia silti:)

Haleja, pusuja ja ihan kaikkea muksaa sinne kaikille,
Martta :)