Torstaiaamuna oli lähtö Ugandaan. Aamu meni vähän pipariks, koska suihkuvesi sekä aamiainen oli myöhässä ja myös mein oma mopokuski oli myöhässä. Mein opas odotteli meitä jo, joten lähdettii käveleen ja sit matkalta otettii joku random mopokuski. Meidän oppaan nimi on Kioko ja hänellä oli ihanan uus henkilöauto, joita harvoin näkee täällä. Busia on siis ihan Ugandan ja Kenian rajalla, joten matka rajalle ei ollu pitkä. Kaikki sen jälkeen otti kyllä vähän enemmän aikaa. Rajanylityspaikka oli yks kaaos. Busian normiliikenne potenssiin kymmenen. Isojen rekkojen seassa menee mopot, fillarit, kävelijät, eläimet ja ihmiset käsipolkusilla pyörätuoleilla. Siis en oo varma oliko viimeks mainituilla jonkinlaiset kokoontumisajot, koska niitä näky siis niin paljon. Pienen sekoilun jälkeen saatiin Ugandan viisumit. Sitte mentiin kahvilaan odotteleen et saatais myös mein auto rajan yli, koska syystä jota en tiedä, niin joku muu kuin meidän kuski ajo auton rajan yli. Ja autolle tehtiin muuteki tosi tarkka tsekkaus vakuutuksiin ym. liittyen. Siinä oli vähän häslinkiä ni käveltiin takas Kenian puolelle ja sit selvis et mein autoon on tullu pikku lommo... Rekka oli vetässy peilin ja etukulman mukaansa. No siitähän sitte show alko ku alettii selvittään tätä asiaa. Päästiin käymään mm. Ugandan sekä Kenian puolen poliisiasemilla. Kuski siis hoiteli asiat, ja me vaan roikuttiin mukana. Nähtiin mm. ihmisiä selleissä Ugandan puolella. Mulla alko pikkuhiljaa palaan käpy tohon kaikkeen säätämiseen. Yhtä käsinkirjotettua paperia pyöriteltii ees taas, koska eka siihen piti saada leima Ugandasta, mutta sitten leimaaja ei suostunu laittaan leimaa, koska Kenian poliisi ei ollu kirjottanu osotettaan siihen paperiin ja voi moro. No eniveis vihdoin päästiin lähteen kohti Jinjaa. Pari tuntia ajeltii ja vihdoin päästiin majotusalueelle, joka loppujen lopuks osottautu vääräks paikaks, ja asia selvis siinä kymmenen aikaa illalla. Tässäki oli monta muuttujaa, joista osa ei menny lapaan. No vihdoin päästii mein omalle Nile River Explosurers campille. Nukuttii teltassa, mutta sie oli sängyt ja vedenpitävä pressukatto. Ihan sairaan hienot maisemat Niilin rannalla. Ja vaikka kaikkee muuta siistiä !
Seuraavana päivänä lähettii sitte raftaamaan eli laskemaan koskia. Tästä tulee vielä tarkempi päivitys myöhemmin. Kahdeksan henkee kumiveneessä kypärät ja pelastusliivit päällä, mela kädessä. Niiliä pitkin matkaa 25km, sisältäen 8 koskea, joissa kahdessa mein vene kippas, tarkoittaen siis että jouduttiin kaikki veden varaan sinne kosken keskelle. Vaara iskeytyä kiviin ja törkeen isot aallot ja pyörteet. Ekassa kaatumisessa meijät molemmat "pelasti" turvakajakkiäijä. Toisessa pystyttiin ite uimaan takas veneelle. Veneessä meille tarjoiltiin myös ananasta, vesimelonia ja glukoosikeksejä. Matkan jälkeen oli illallinen ja kyyditys takas camping alueelle. Mutta tästä tulee vielä siis tarkempi päivitys, koska toinen meistä piti tästä lystistä ja toinen ei lähtis enää uudestaan.
Lauantaina vedettii täydellinen aamiainen ja lähettii shoppaileen. Alunperin meijän oli tarkotus lähtee siis jo lauantaina takas Keniaan, mutta sit kelattii et miksei jäätäis sunnuntaihin asti. Viisumiki on koko 7 päivää. Käytiin myös The source of Nilellä. Siellä ei ollu kauheesti nähtävää, koska ei haluttu maksaa veneilystä. Venattii ruokaa tunti ja sellasta.
Tää oli vähän tällänen pikapäivitys, koska pakko saada tää ulos ennenku joudutaan luopumaan tän hotellin free wifistä.
Kuvissa ruokaa jota Marsa teki meille kaasukeittimellä, jotai lapsia, fysioterapeuttinen harjoite, rafting hommia ja sen sellasta mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti