Masai Mara

Heissan! :)

Viime viikko meni kotikäynneillä. Tavattiin niitä lapsia, joiden kanssa ollaan sitten harjoittelussa tekemisissä. Oli kyllä aikamoisen vaikuttavia visiittejä, hyvin köyhiä perheitä ja aikamoisen kurjia oloja. Perheet on täällä hyvin isoja ja usein sille eniten huomiota kaipaavalle erityislapselle ei enää riitä huomiota. Tämä ei ole kovin helppo paikka syntyä kehitysvammaisena. Nyt on hankeharjoittelu hyväksyntää vaille pulkassa ja tämän viikon perjantaina sitten alkaa lasten fysioterapiaharjoittelu. Jee!

Lauantaina lähettiin taas aamiaisen jälkeen kohti Kisumua. Vietettiin yks yö sielä ja lähettiin Kenia-aikatauluun nähden aivan ällistyttävän aikaisin ja täsmällisesti kohti Masai Maraa. Yritän hillitä mara-vitsit mahdollisimman minimiin. Matka oli järisyttävän pitkä, mut mikäs näitä maisemia katsellessa :) Matkalla pysähdyttiin tietenkin kaikissa turistishopeissa, jotka myi erilaisia Afrikka/Kenia jutskia. Mähän olen tietenkin ihan sekaisin kaikista tuollaisista härpäkkeistä, värikkäistä kankaista, koruista ja ties mistä kivisistä sarvikuonoista. Toivonkin siis että elämäni valo, iltojeni komistus varautuisi siihen että joka nurkassa saattaa kotona sitten olla pikku afrikkamaski parin kuukauden päästä. Ja ehkä täytyy tehdä vähän kompromisseja kotiteatterin ja suksiboksin kokoisen kirahvin välillä. Mutta siis se on oikeesti tosi symppis otus.

Masai Marassa yövyttiin semi luxury teltassa, jonka kuvailu vähän arvelutti sekä opiskelijabudjettia että meitä, jotka on totuttu ei ihan niin luksukseen. Teltta oli kyllä oikein kiva, suihkukin melkein lämpimähkö ja ruoka aivan tajuttoman hyvää. Teltta-alueella oli asukkaina myös apinoita, Noora luonnollisesti kuvas niitä niska vääränä.  Muutenkin vaikka hinta kirpasi, niin oli reissu kyllä sen arvoinen! Nähtiin vaikka mitä otuksia, leijonia, kirahveja, antilooppeja, seeproja, close enough sarvikuono ja norsuja ihan huisin läheltä :))  napattiin kyllä niin hirveästi kuvia (useimmiten samasta horisontista noin miljoona) että kyllä riittää sit näytettävää niille, jotka innostuu -hyvin taiteellisista ipad/pokkarikamera- räpsyistä. Me lähdettiin safareille tietenkin karskisti "ollaan oltu täällä jo kolme viikkoa, ei me enää voida palaa"-asenteella mikä johti aurinkorasvan laiminlyöntiin ja nyt Noora on taas kerran ihan palanut selästä. Ihme ja kumma, aurinko ei vaikuttanut mun erittäin pronssiseen rusketukseen.  Nyt lopetan tän kirjottamisen, kuvat on kuitenkin mielenkiintoisempia kun pölöt puheet. Löytyy myös havainnollistava kuva siitä, mitä kaikkea Noora tällä reissulla kuvaa (siis aivan kaiken).

Terkut Suomeen! :)

Martta
(kaikki mara-vitsit oli lopulta niin huonoja, etten kehtaa julkaista niitä)